7.12.2014

Suomessa asumisesta

Tämän tekstin piti ilmestyä jo eilen, mutta flunssaoireissani en edes muistanut että olin kirjoittanut tällaisen postauksen valmiiksi, haha. Better late than never.

Hyvää syntymäpäivää, Suomi! Yleissivistys on niin kohdallaan, että oli pakko laskea kuinka paljon tämä itsenäinen maa jalkojemme alla täyttääkään... Selkis, 97 siis.

Kerran metrossa kuulin yhden naisen sanovan puhelimeen: "Olin juoksemssa metroon, kun ovet olivat sulkeutumassa, eikä kukaan metron sisällä pitänyt ovia auki. Vaikka ne selvästi näki että olin tulossa sisään. Ei kyllä yhtään yllättävää. Onhan tää Suomi."

Onhan tää Suomi jäi kummittelemaan päähän, ja oon siitä asti usein punninnut mielessä suomalaisten auttavaisuutta. Ja tullut lähes joka kerta siihen päätökseen, että olen tuohtuneen mysteerinaisen kanssa eri mieltä. Suomalaiset ovat mun mielestä todella avuliasta kansaa. He eivät välttämättä huomioi toisia suurilla käsieleillä, tuntematonta niskaan taputtamalla tai heti rakkautta tunnustamalla, mutta he huomioivat silti.

Olen syntynyt, kasvanut, opiskellut ja työllistynyt Suomessa mutta en biologisten juurteni vuoksi pidä itseäni suomalaisena. Mutta onhan tää tosi hyvä paikka asua. Muun muassa rehellisten ihmisten, sanavapauden, erinomaisen iskelmän, ilmaisen ja laadukkaan koulutuksen, lakisääteisten lomien, lukemattomien saunojen, esikoulujen, upean luonnon ja toimivan sisälämmitysjärjestelmän vuoksi.

Tätä nykyä vielä senkin takia, että viikko sitten hieman jälkeenjäänyt edustajistomme otti askeleen eteenpäin ja äänesti enemmistöäänin tasapuolisen avioliitolain puolesta kaikille sukupuoleen katsomatta. Oon ylpeä meidän edustajista, onnellinen ystävieni puolesta ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ai että oli rakkaudentäyteinen perjantai.

Seuraavaksi toivoisin todella kovasti ainakin rajumpaa puuttumista koulukiusaamiseen, ennakkoluulottomimpia asenteita ulkomaalaisia kohtaan ja inhimillisimpiä oltavia yrittäjille. Ja valoa talvikuukausille, (dramaattisesti) kohotettua opintotukea ja levempää hymyä ihmisten kasvoille näin yleensä ottaen. Hehe. Niin ja palasen siitä toimivasta lämmityjärjestelmästä tännekin, täällä kämpässä on talvisin hiton kylmä!


Äiti usein pohtii ääneen (puoli;)vitsillä, minkälaista meidän elämä olisi jos vanhempani ennen meidän syntymää olisivat alunperin muuttaneet Saksaan tai Iso-Britanniaan. Molemmat hienoja maita. Molemmissa lämpimämpää. Molemmissa jo valmiiksi enemmän maahanmuuttajia. Molemmissa vaateliike Primark, ah. Vitsi asiat olisivat kyllä toisin. Silloin en olisi välttämättä koskaan saanut kokemaani hienoa lapsuutta, opetellut vuosien kiduttamisella rakastamaan saunaa, kehittänyt toleranssiani kylmiin sääolosuhteisiin tai tavannut poikaystävääni - joka ei muuten itsekään ole suomalainen. Ironista.

Ihanaa päivää itse kullekin, oli se sitten itsenäisyyspäivä, vapaapäivä tai ihan vain tavallinen lauantai.

Saranda
Ota yhteyttä: t
yhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

6.12.2014

Elonmerkkejä

Hei murut,

nyt jäi kiitollisuuskalenteri ja muutama muu isompikin velvollisuus välistä, kun tiistaina nousi kuume, kurkku turposi ja lihakset veltostuivat. Kipeänä arvostaa niitä elämän oikeasti merkitykselliä asioita, joten 3.12-6.12 olen hyvin, hyvin kiitollinen siitä, että olen muuten perusterve.


Olen myös sairaan (hehe) kiitollinen omasta perheestäni, joka pitää toisistaan aina huolta. Terveydenhoitajaksi valmistunut sisko, lähellä asuva äiti ja kärsivällinen poikaystävä vähintäänkin puolittavat kärsimyksiä.

Ja mitä tulee tähän kiitollisuuskalenteriin muuten, musta ei taida olla päivittelemään tänne joka päivä. Kirjoitan puhtaasti fiiliksen mukaan, ja koska päivittäin ei vältämättä ole fiilistä niin sitten ei ole postaustakaan.

Nyt keskityn juomaan jauhe-cappuchinoa, katsomaan MTV:tä ja ihailemaan lumityrskyä käpertyneenä lämpöiseen vilttiin. Kuullaan terveempänä. :)

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

2.12.2014

Brunssi x2 ja antamisen ilo

Eilen aloitin kiitollisuuskalenterin, jossa joka päivä jouluun asti kerron asioista, joista olen elämässä kiitollinen. Ai vitsi mua ottaa pannuun se, ettei se postaus koskaan ilmestynyt Bloglovinin feedille ainakaan mun tunnuksilla? Osaako joku muu Bloglovinia käyttävä kertoa näkyikö postaus omalla feedillä? Pieniä ja siltikin ärsyttäviä seikkoja, haha. Parempaa onnea tälle julkaisulle.


Viime viikonloppuna olin todella onnekas päästessäni syömään molempina päivinä home made brunssia. Tänään, 2.12, olen kiitollinen siis juurikin rakkaista ystävistä, myöhäisistä herätyksistä, vapaista päivistä ja erinomaisesta ruoasta.

Brunch numéro un päällä oli uusi musta kellohame Bik Bokista ja yksi lemppari neuleistani - mistä muualtakaan kuin Hietsun kirpparilta. Sunnuntaina oltiin astetta mukavimmissa puitteissa eli noustiin suoraan sängystä pöytään aamutakeissa. Aamutakki on kyllä heti Shazam -sovelluksen jälkeen paras keksintö maailmassa!




Viikonlopun jäljiltä olen myös erityisen kiitollinen antamisen ilosta. Tehtiin ystävällemme Minnalle synttärilahjaksi joulukalenteri, josta tuli oikeasti tosi hieno! En ole mikään ahkerin do it yourself mimmi (lue: jos rahalla saa, en tee itse), mutta tästä projektista mä innostuin. Mun mielestä joulukalenterin voi viedä ihan uusiin sfääreihin antamalla tällaisen lahjan läheiselleen vaikka maalis- tai elokuussa. Askarrella eri kokoisia tulitikunaskeja, taitella sinne kauniita sanoja ja piilottaa sisään pieniä lahjoja. Variaatioita on lukuisia. Tässä vielä toinen ja kolmaskin idea.


Lauantaina oli myös pikkusiskoni ja hänen poikaystävänsä tuparit/synttärit, jonne vietiin Punnitse ja Säästä -kassi. Keräsin töissä erilaisia sesonkiherkkuja miettien juuri näiden kahden juhlakalun mieltymyksiä (eli ei ainakaan liian terveellistä sapuskaa hehe). Mun mielestä tällaiset itsekoottavat lahjat on ihan parhaita, periaatteessa itse ei tarvitse tehdä paljookaan ja silti se on itsetehty lahja. Tiedättehän? Voit koota oman Punnari-kassin osoitteessa Eteläesplanadi 22, Helsinki.



Mukavaa tiistaita, muruset.


Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

1.12.2014

Kiitollisuuskalenterin ensimmäinen luukku



Joko saa innostua, hei? Joulukuun ensimmäinen päivä tarkoittaa virallista oikeutta joulufiilistelyyn, joka alkoi siis NYT. Tai oikeastaan jo eilen. Käytiin ihailemassa Aleksin valoja, juomassa kuumat kaakaot Starbucksin punaisista kupeista ja ihailemassa Stockan jouluosastoa. Voisin pitää koko joulukuun vaan lämpimiä villapaitoja (tämän ostin Lontoon Primarkista), korvata teen glögillä ja luupittaa Michael Bublén Christmas -levyä töissä. Tuotiin kaupungilta kotiin suklaata ja basilikapastaa, jota ajattelin valmistaa tänään.

Monet bloggajat ovat aloittaaneet tänään joulukalenterin, ja niin myös meitsikin ajatteli. Kiitollisuusjoulukalenterin. Sellaisen, että aion jokaisena päivänä 24.12 asti julkaista blogissa kuvan ja tarinan asiasta, josta olen elämässäni kiitollinen. Keskityn tänä vuonna siis lahjojen toivomisen sijaan miettimään mitä lahjoja elämässä mulla on jo valmiiksi. Näin vältyn turhasta materiasta ja perinteisen suklaakalenterin aiheuttamasta ylimääräisestä kilosta. ;)


Lukemattomien asioiden lisäksi tänään olen kiitollinen muun muuassa omasta järjestelmäkamerastani. Olen kironnut tätä kapistusta jo pitkään haaveillen paremmasta, mutta todellisuudessa tiedän että ongelma on tasan tarkkaan mussa. Ei ole löytynyt teknillisiä taitoja tai sen koommin innokkuutta tutustua kameran asetuksiin.


Joten sen sijaan, että toivoisin tänä jouluna uutta kameraakalustoa, olenkin kiitollinen jo nykyisestä, ja lupaan itselleni hyödyntää sitä paremmin. Tutustun manuaaliasetuksiin ihan toden teolla, käyn vaikka valokuvauskurssin ja rupean yksinkertaisesti valokuvaamaan enemmän.

Kiitollista uuden viikon ja kuukauden alkua, muruset.

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

28.11.2014

Minkälainen on hyvä blogi?

Juuri vähän aikaa sitten juteltiin tyttöjen kanssa siitä, minkälainen on hyvä blogi. Yksi lukee treeniblogeja, toinen kauneusblogeja ja kolmas hääblogeja. Teemoja on lukuisia, ja ne kiinnostavat eri ihmisiä.



Mä itse oon sellainen, etten valitse blogeja teeman mukaan vaan kirjoitustyylin. Luen blogeja laidasta laitaan aihepiireistä, jotka ei välttämättä edes kiinnosta mua. Mutta ne aiheet saattaakin herättää kiinnostusta, kun ne on kirjoitettu täysin suomen kieltä hyödyntäen tai mielenkiintoisesta näkökulmasta. Seuraatteko yhtään?

Kaunis teksti on mielestäni kieliopillisesti tarkkaa, älykästä mutta samalla hauskaa, persoonallista ja sujuvaa. On ihanaa lukea kuinka teksteistä paistaa läpi kirjoittajan oma luonne. Etenkin kantaanottavimmissa postauksissa arvostan laajaa katsomusta ja tilannetajuista otetta.



Kaikki ei kuitenkaan välitä kirjoitustyylistä, ja se on ihan yhtä okei. Itse en näe koskaan pitäväni sellaista blogia, johon lisään kuvia monta kertaa päivässä, mutta tekstit ovat lyhyitä ja tönkköjä. Monet kuitenkin arvostavat esimerkiksi laadukkaita kuvia tai bloggaajan tyyliä enemmän kuin kirjoitettua sisältöä.

Tekstin jälkeen myönnän pitäväni myös kauniista ja isoista kuvista. Näiden lisäksi myös bloggaajan oma aktiivisuus niin postausrytmissä kuin kommenttejen vastaamisesessa merkitsee raadissa. Arvostan suosittuja bloggaajia, jotka tekevät paljon duunia mutta silti huomioivat lukijoitaan.



Haluaisinkin uteliaisuudesta kysyä, minkälainen on teidän mielestä hyvä blogi? Luetteko juuri teeman/aiheen vuoksi vai sen tyylin, jolla aihetta on tuotu esiin? Mitkä aiheet nappaavat eniten mukaansa? Jakakaahan samalla myös teidän mielestä kivojen blogien linkkejä! :)

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

26.11.2014

Mistä blogin nimi tulee?

Yksi useimmiten kysytyistä kysymyksistä kuuluu: "Mikä ihmeen Tyhjä Ajatus?"



Jos oikeasti alkaisin miettimään kuinka järjettömältä tämä blogin nimi voi ihmisten korvissa loppujen lopuksi kuulostaa, tulisin hulluksi. Sen sijaan keskityn muistamaan, mistä nimi alunperin juontaa juurensa, ja tajuan ettei sopivampaa nimeä olekaan.

Oltiinkohan me 13 tai 14-vuotiaita kun istuttiin ystäväni Minnan perheen keittiössä. Juteltiin tietysti mistä muustakaan kuin pojista. En muista tasan tarkkaan miten se keskustelu meni, mutta Minna sanoi sen jotenkin näin: "Kun on ihastunut johonkin ihmiseen, sitä ajattelee ihan kokoajan. Aamut, illat. Aina kun ei ole muuta ajateltavaa, ajattelee sitä. Se on niin kuin tyhjä ajatus."

Sen jälkeen jokainen uusi ihastus oli tyhjä ajatus. Myöhemmin ei kuitenkaan pelkät ihastukset. Vuosien varrella ja aikuistumisen myötä tyhjä ajatus on ollut milloin uusi koukuttava harrastus, rakastuminen, kärsivällisyyttä koettelevat deadlinet tai muuten vaan jokin suuri ilo. Mikä tahansa asia, joka on mielessä.

Tahdon ajatella, että kirjoitan tänne sellaisia asioita. Tyhjistä ajatuksista. Asioita, jotka innostaa, masentaa tai mietityttää. Sellaisia, jotka valtaa mun mielen ja kropan, ja joita tekee mieli purkaa mitenkä muulla tavalla kuin kirjoittamalla.

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

24.11.2014

Voiko onni olla tässä kun ollaan vaan





En tiedä milloin viimeksi jos koskaan olen kirjoittanut mitään postausta näin spontaanisti. Miettimättä milloin ajoittaa sen, mitkä kuvat ottaa/valita/muokata, kurkkaamatta puhelimen muistiota mistä sitä pitikään kirjoittaa... Kävi sattumoisin vain niin, että heräsin onnellisuuspakahtumistunteeseen, jota oli pakko jäsentää millä muullakaan keinoin kuin kirjoittamalla.

Viikonlopun ehdoton kohokohta oli Juha Tapion kiertueen päätöskeikka Jäähallilla. Voi juma mikä mies! Vaikka tiedän musiikista yhtä paljon kuin ydinfysiikasta, tunnistan kyllä milloin mitkäkin sanat ja melodiat aiheuttaa kylmiä värejä selkäpiissä ja pohjattoman hyvää fiilistä pääkopassa. Tapsan laulamisen ja esiintymisen lisäksi olin sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että lavalla nähtiin myös omia ikisuosikkeja suomalaisen musiikin genrestä kuin Jukka Poika, Anna Puu ja Vesa-Matti Loiri! Huh huh.





Juhan jokainen biisi on mulle nostalginen. Yksi muistuttaa murrosiän itsetunto-ongelmista, toinen toiveikkaista hetkistä ja kolmas perheriidoista. Kuitenkin lauantaina kesken kaiken en muista edes minkä kappaleen aikana tajusin, että hitto vie ne kaikki asiat, hyvässä ja pahassa, on ollut ihan korvaamattomia enkä vaihtais yhtäkään hetkeä pois. Ja että tavalla tai toisella ne on tuonut mut tänne missä oon just nyt.

Tässä, omassa kodissa, jossa voin juoda just sen makuista teetä kuin haluan. (Tänään Clipperin Love Me Truly.) Teetä, jota voin ostaa työpaikasta, jossa oon todella onnellinen. Tässä, naapurina omat vanhemmat, jonne voin mennä kaipauksen keskellä halaamaan omaa äitiä mitään selittämättä. Tässä kirjoittamassa omaa blogiaa, jota en uskaltanut avata vuosiin. Tässä, juuri heränneenä lakanoista, jotka tuoksuvat maailman ihanimmalle miehelle. Odottamassa, että parin tunnin päästä pääsen kouluun tanssimaan ja miettimään, kuinka voin hyödyntää sitä tanssia sairaille lapsille.






Tässä aikaisin aamulla, ymmärtämässä kaikki nää mahtavat asiat. Miettimässä sitä mitä on sen sijaan sitä mitä ei ole tai mitä pitäisi olla.

Eipä tarvitse kaksi kertaa miettiä mitä kuuntelen tänään bussissa. ;)

Kuvat kaikki Instagram-tililtäni @saranda_d / muuten vain puhelimen kätköltä

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

20.11.2014

Viisi faktaa

Mun on jo pitkään pitänyt toteuttaa tällainen X määrä faktaa -minusta postaus. Theres no time like present - varsinkin nyt kun blogi on muuttanut ja uusia lukijoita on löytänyt tiensä tänne. Mun mielestä näitä on tosi kiva lukea muiden blogeista, niin hölmöjä (varsinkin tällä kertaa) kun ne onkaan.


Otin kuvat aika ekstemporee eilen vanhan koulukunnan mukaisesti eli hämärässä valossa itselaukaisemisella. Noo, mitä pienistä.

1. Mulla on aika huono kaukonäkö, enkä kuitenkaan käytä silmälaseja tarpeeksi - piilolinsseistä puhumattakaan. Tää kostautuu sillä tavalla, että moikkaan kadulla aina ihan vääriä ihmisiä ja joskus taas en moikkaa ollenkaan ketään vaikka olisikin tuttu kyseessä. Just vähän aikaa sitten kävi koulussa niin, että luulin huutaneeni kaverille käytävän päästä "Nähään ens viikolla!" ja sitten muutaman metrin päässä tulikin vastaan se oikea henkilö, kenelle luulin puhuvani. Se näköleikkaus voisi olla kova juttu...

2. Mulla on kotona tasan kolme DVD-elokuvaa - Sinkkuelämää 1, Sinkkuelämää 2 ja Kaunotar ja Hirviö. En tarvitse äkillisiin (sydän)suruihin mitään muuta.


3. Olen pienestä asti haaveillut siitä, että yks kaks oppisin kaikki kielet maailmassa. Että olisin sillä tavalla erikoinen että ymmärtäisin kaikki kielet ilman että opiskelisin niitä - että se tulisi ikään kuin luonnostaan. Haha. Vieläkin monesti kassajonossa tai töissä kun kuulen ihmisten puhuvan vierasta kieltä, esitän päässäni että tiedän mistä he puhuvat, ja yritän keksiä mitä mikäkin sana voisi tarkoittaa.

4. Bussissa istun lähes aina oikealla "rengaspaikalla", eli siinä, missä lattia on kohonnut vähän ajoneuvon renkaasta. Siinä jalat lepää parhaiten! Oikein ärsyttää jos joku muu istuu siinä valmiiksi. :D


5. Jos saisin syödä loppuelämäni kolme asiaa, se olisi kylmäsavulohta, avokadoa ja oliiveja. Neljänneksi tulisi jokin laadukas tummasuklaa.

Saranda

Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

19.11.2014

A Fine Start for a Fine Day

Opiskelijan ja osa-aikaisen työntekijän parhaimpia herkkuja on vapaapäivät keskellä viikkoa. Heräsin ilman kelloa, soitin ukille ja söin aamiaista lounasaikaan. Kävin myös ensimmäistä kertaa viikkoihin lenkillä. Oli kyllä yksi iso virhe unohtaa pipo kotiin... Paluumatkalla korvat oli tunnottomat ja pää ihan jäässä. Oon nyt vain tärissyt kylmästä ja aivastellut...



Onneksi on yhteensopivat villasukat ja viltti, kuumaa teetä ja suihku, josta tulee lämmintä vettä. ♥ Päivä on muuten pyhitetty blogihommille ja ehkä vähän Netflixille.

Meillä on poikaystäväni kanssa menossa turkkilais-kosovolainen ruoateemaviikko, eli tällä viikolla tehdään vaan meidän maan ruokia. Vapaapäivä on kuitenkin vapaapäivä myös kokkauspuuhista, eli tänään syödäänkin illallista turkkilaisessa ravintolassa, Anissa. Se on varmaan mun lemppari ravintola koko Helsingissä!


Kiitos vielä tuhannesti ja miljoonasti kaikista alkuviikon postauksen kommenteista! Ootte ihan huippuja.

Millaista keskiviikkoa siellä vietetään?


Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

18.11.2014

Mitä matkustaminen on opettanut minulle?


Yksi mielestäni parhaimpia asioita maailmassa on matkustaminen, ja jokainen lähipiiriini kuuluva (ja blogin lukija haha) tietää sen. Sanotaan myös, että matkustaminen on ainoa asia maailmassa mikä maksaa mutta rikastuttaa samalla.

Voisin kirjoittaa erikseen postauksen, jossa kertoisin millä tavalla maailman näkeminen on rikastuttanut mua. Tänään ajattelin kuitenkin kertoa, mitä kaikkia asioita matkustaminen on opettanut minulle. Sitä kaikkea on mahdotonta pistää mustalla valkoiseen, mutta kärjistettynä minulle tulee mieleen ainakin seuraavat asiat:




Tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Unohtamaan ennakkoluulot, olemaan avoimempi toisia ihmisiä kohtaan ja luopumaan omista kaavoihin kangistuneista näkemyksistä. Olemaan joustavampi tekemään kompromissejä.

Eri uskonnon ja kulttuurin edustajia on niin monta, mutta tähän kategoriaan kuuluu myös omat perheenjäsnet ja ystävät. Varsinkin pidemmillä ja ns. "vaikeimmilla" reissuilla läheisimmistäkin  ihmisistä voi ilmetä uusia piirteitä, joihin ei ole välttämättä aikaisemmin tottunut. Sama juttu itsessäkin.

Englantia. Ja vähän muitakin kieliä! Mitä enemmän käytän englantia, sitä sujuvampaa sen puhuminen on. Rakastan eri kieliä, ja mielelläni opiskelen uudessa paikassa paikallisia sanoja. Jotain kivaa, mitä voi tuoda kotiin, eikä koskaan tiedä, mihin niitä myöhemmin elämässä tarvitsee.

Arvostamaan luontoa. En vieläkään pidä itseäni ns. "ekologisena" ihmisenä. Ehkä siksi, koska olen suuntautunut ihmisläheiselle alalle. (Ikään kuin nämä kaksi asiaa pois sulkisivat toisensa...) Kuljen mielelläni autolla, en lajittele roskia kotona ja ostan ihan liian usein kaupassa sen muovipussin. Silti jääkaappini on täyttynyt melkein kokonaan luomuruoasta, olen alkanut välttelemään eläintarhoja ja sammutan turhat valot.

Matkustaminen on muuttanut minua pikku hiljaa jos ei ympäristöystävällisemmäksi, niin ainakin ympäristötietoisemmaksi. Tässä piilee tietysti pieni paradoksi, sillä kaikki lentomatkat menevät, no, lentämällä. Silti jokaisella matkalla olen aina entistä kiinnostuneempi lähteä katsomaan luontoa, tarpomaan metsissä tai kiipeilemään vuorilla.

Seuraava kuva on Australian Brisbanen eläinsuojelupuistosta vajaa kaksi vuotta sitten. Kuvanottohetkellä olin tosi innoissani kun sain pitää pientä koalaa sylissäni ja ottaa kuvan siitä. Vasta myöhemmin oon alkanut miettimään minkälainen elämä tuolla koalalla on ja kuinka traumatisoinut se voi ollakaan siitä, että se päivä toisensa jälkeen "poseeraa" turistien kanssa.


Priorisoimaan. Kaikkea ei saa ja kaikkialle ei voi mennä. Aina pakkaamisesta asti on mietittävä, mitkä asiat on välttämättä otettava mukaan ja mitkä jäävät kotiin. Reissun päällä on punnittava mihin on järkevää käyttää rahaa ja aikaa rajallisissa puitteissa. Reissun jälkeen on mietittävä haluaako säästää heti tänään uuteen matkaan vai ostaako seuraavaksi uuden merkkilaukun. (Henkilökohtaisesti matkustaminen vie asusteet 6-0.)

Ahertamaan töissä. Työnteko on triljoona kertaa mielekkäämpää, kun sen tulos ei ole vain laskuja ja ruokakauppaa varten. Kun on tietty määränpää mielessä, jonne on mahdollista päästä vasta kun summa X on kertynyt tilille, työnteko saa ihan uudenlaisen merkityksen.

Lentämään yksin. Parasta ikinä! Voi nukkua ihan niin paljon kuin haluaa.

Innostumaan valokuvien ottamisesta. En tahtonut kirjoittaa "valokuvaamisesta", sillä en pidä itseäni kummallisena valokuvaajana eikä matkustaminen ole mielestäni innostanut minua siihen. Sen sijaan se on inspiroinut ottamaan kuvia, jotta reissuista olisi konkreettisia jälkiä kovalevyllä, jääkaapin ovella ja hehe, blogissa.



Kärsivällisemmäksi. Milloin lentokone on myöhässä, milloin eteen tulee kielimuureja, milloin bussi jättää saapumatta kokonaan... Jokseenkin temperamenttisena ihmisenä tiedostan nykyään paremmin, että hermoja menettämällä ei tilanne etene mihinkään suuntaan.

Kulttuurituntemusta. On akateemista kulttuuritietoa, mitä voi saada oppikirjoista, museoista ja dokumenteista. Sitten on the kulttuurituntemusta, jonka saa ainoastaan paikallisten ihmisten ja tapojen kanssa vietyn ajan myötä.

Arvostamaan asioita kotona. Tämä on varmaan monelle tuttua. Vaikka rakastan matkustamista, en koskaan varsinaisesti haaveile ulkomailla asumisesta. En ole biologisesti suomalainen, mutta mielestäni Suomi on hyvä maa asua, eikä se asia korostu missään niin paljon kuin ulkomailla. Juomakelpoinen hanavesi, sosiaaliturva, ilmainen opiskelu, toimiva julkinen liikenne, ihmisoikeudet...

Myös oma koti tuntuu entistä rakkaammalta, kun nukkuu jonkun aikaa epämukavissa hostellin sängyissä ja omat vaatteet ovat loppuun kulutettuja. Kaikkein eniten tulee kuitenkin ikävä aina omaa perhettä ja ystäviä, joita mikään reissu ei koskaan korvaisi.


Luopumaan materiasta. Olin ennen aika shoppailuhullu, eikä mistään tultu kotiin ilman matkalaukullinen täynnä uusia vaatteita ja tuliaisia. Nykyään tuhlaan rahani suosiolla palveluihin, ruokaan ja kulttuurielämyksiin. Olen huomannut eläväni kotonakin aika minimalista elämää. Inhoan omistaa mitään kaksi kappaletta, ihan USB-johdoista alustoppeihin. Tuntuu monesti, että materia on vain tiellä. Matkoilla olen ymmärtänyt että niin vähällä tavaramäärällä voi elää todella onnellista ja mutkatonta elämää.

Maailmassa on kauheasti kauneutta. Uutiset ulkomailta ovat surullisen usein negatiivisen sävyisiä, eikä todelliselle kauneudelle jätetä tilaa. Ulkomaanmatkoilla olen oppinut, että maailmassa on tonnikaupalla kauneutta niin luonnossa kuin ihmisissäkin. Ihmiset selviävät hengissä luonnon katastrofeista ja tuhoisista sodista, ja silti heidän sydämissään on tilaa vieraanvaraisuudelle ja auttamiselle. Se on todellista kauneutta.

Luottamaan elämään. Elämänlaki kansallisrajoista huolimatta: asiat aina järjestyvät. Ihan sama kuinka pahassa pinteessä ollaan oltu, kaikki on aina kääntynyt parhain päin. Juuri ne vaikeat tilanteet opettaa eniten. Ensi kerralla kun saat marokkolaisesta ateriasta ruokamyrkytyksen, lompakkosi varastetaan tai menet lentokentälle vahingossa kuukauden myöhässä, se ei tosiaankaan ole maailmanloppu.

Mitä matkustaminen on opettanut sinulle?

Kuvat ovat Italiasta, Espanjasta, Montenegrosta, Australiasta ja Kroatiasta.

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi


17.11.2014

BLOGI ON MUUTTANUT

Minusta ja teistä

Täällä sitä ollaan - kello on puoli seitsemän maanantaiaamuna, ja mä kirjoitan ensimmäistä postausta uuteen blogipohjaan. Oon vähintäänkin nääääääin innoissani. Ja joo, minimaalisen hämmentynyt kaikesta uudesta.



Olen kirjoittanut siis reilu vuoden Tyhjä Ajatus blogia Lilyssä, ja nyt olen siirtynyt omaan alustaani tänne Bloggeriin. Jännäksi tämä tekee sen, että muutoksen myötä blogini on siirtymässä samalla yhdeksi Indiedays Inspiration -blogiksi. Sweet. Samalla tuntuu, että koko bloggailuotteeni on saanut täysin uuden vaihteen. Haluan tehdä tätä nykyään ammattimaisesti mutta kuitenkin samalla intohimolla ja sydämellä kuin aina ennenkin.

Työn alla on vielä vanhojen postausten tuonti tänne uuteen pohjaan, mutta ne ovat matkalla kyllä kommenteineen kaikkineen. :)

Musta tuntuu, että Lilyssä mulle muodostui oma bloggaajapersoonallisuus, mistä oli mukavaa ja turvallista pitää kiinni. Päätettyä ryhtyä kirjoittamaan omalle alustalle, mutta silti siten, että se näkyy kaikille Indiedaysin sivustolla käyville, mietin pitkään, minkälainen uusi blogipersoonani olisi. Jatkaisinko samalla tyylillä vai muuttaisinko jotakin? Kelpaavatko samat postausaiheet ja vanha tuttu postausrytmi?

Pian kuitenkin ymmärsin, että itsenäinen blogi on nimenomaan itsenäinen blogi ja täällä voin olla juuri sellainen kuin tahdon olla. Haluan rikkoa vanhoja, itse itselleni asettamia rajoja ja kirjoittaa juuri siitä mistä haluan juuri silloin kuin haluan.

Kaikessa kliseisyydessään: tuntuu ihan uudelta alulta.



Uusille lukijoille tiedoksi, nimeni on Saranda. Ikää on 21 ja asuinpaikkana on ihana yksiöni Vantaalla. Opiskelen sosinomiksi ammattikorkeakoulussa ja käyn välillä töissäkin. Muuten elämässäni pahin aikavaras on tämä rakas harrastukseni, bloggaaminen.

Miellän blogiani lifestyle- ja matkailublogiksi. Välillä kirjoitan ihan huuhaata ja välillä oikeata asiaakin. Olen matkustellut aika paljon, ja aion tehdä sitä ihan niin kauan kuin terveys, aika ja taloudellinen tilanne antavat myöten. Seuraava matkailupostaus ilmestyykin jo huomenna.

Ennen kaikkea rakastan kuitenkin itse kirjoittamista. Palo kirjoittamiseen on syy, miksi tähän hommaan on alunperin ryhdytty ja miksi tällä tiellä ollaan edelleen.



Mutta hei - enough about me. Haluan kuulla teistä! Keitä te olette? Miten olette löytänyt blogini ja kuinka kauan olette lukeneet tätä? Haastan jokaista tätä postausta lukenutta kirjoittamaan kommenttiboksiin vähintään yhden faktan itsestään - nimen, asuinpaikan, päivän onnettomimman hetken, mitä on syönyt aamaiseksi tai lempi vuodenaikansa. Ihan mitä vain. Olisi ihanaa saada jotain tietoa ihmisistä, jotka ovat toistaiseksi minulle suurimmaksi osaksi vain lukuja kävijämäärässä.

Toivon todella paljon, että mahdollisimman moni pysyy tässä (osoite)muutoksessa mukana. Annatte risuja ja ruusuja, tykkäätte, kommentoitte, jaatte... Tai ihan vain luette, mikä tekee jo itsessään mut todella onnelliseksi.

Saranda

Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi


12.11.2014

Minne seuraavaksi?


Melbourne, Australia


En taida olla ainoa tällä hetkellä matkakuumetta poteava, enhän?


On taas sen aika, kun tekee mieli laatia ensi vuoden matkasuunnitelmia. Ihan 11 eri maahan en enää ensi vuonna aio tähdätä, mutta joitakin uusia ja vaikka vanhojakin paikkoja olisi ihana nähdä. Kun antaa mielikuvituksen laukata ja rajojen hetkellisesti kadota, syntyy seuraaavanlainen lista:


PARIISI on ollut jo pitkään haaveissani. Unelmoin tunnelmallisesta Pariisista jouluna, ystävänpäivnä tai vuosipäivänä. Koettuani (ja täysin rakastuttuani!) Venetsiaan, tajusin että pariskuntalomat eivät ole yhtään sen hassumpia.



Vatikaani, Vatikaanivaltio


Lopputalveksi taas olisi ihana paeta jonnekin kauemmaksi lämpimään, esimerkiksi DUBAIHIN. Rentouttava, puhdas pakettiloma tulisi ihan varmasti tarpeeseen viimeistään tammi-helmikuussa, rankan syyslukulauden jälkeen ja pahimpien pakkasten keskellä.



Amsterdam, Alankomaat


Kesäksi ollaan kaavailtu lähinnä juttutasolla pidemmästä roadtripistä Eurooppaan. Nyt kun on uusi auto alla, haaveilen menevämme sillä tietyn reitin x:n kautta ensin TURKKIIN, sieltä KREIKKAAN, Kreikasta ALBANIAAN ja Albaniasta taas KOSOVOON. Turkissa olisi todella antoistaa nähdä poikaystäväni syntymäpaikan, tavata hänen sukulaisensa sekä tutustua paremmin turkkilaiseen kulttuuriin. Eli kyseessä ei olisi sellainen tyypillinen rantaloma, vaan ne säästäisimme nimenomaan sinne Kreikan ja Albanian rannikkokaupungeille. Lopuksi poikaystäväni saisi tilaisuuden vuorostaan tutustua mun kulttuuriperintööni ja rakkaisiin ihmisiini Kosovossa.



Barcelona, Espanja


Sitten on se yksi paikka, joka sieppasi sydämeni viime vuonna, ja johon olen vannonnut palaavani takaisin - AUSTRALIA. Tännekin olisi ihana palata poikaystäväni tai siskojen kanssa. Tällä kertaa mulla ei olisi edes tarvetta kiertää Ausseja sen kummemmin. Viettäisin enemmän aikaa Melbournessa oman perheeni kanssa, söisin paljon edullista sushia, kävisin ehkä parin päivän reissuilla pidemmällä ja tulisin aina takaisin auttamaan ukkia hänen hyväntekeväisyyskaupassaan tai kävisin mummini kanssa uimassa. Palaisin Australiaan lähinnä ihmisten takia, vaikka onhan Australia valtionakin kaikin puolin upea.



Great Ocean Road, Melbourne


Onko teillä joko haavetasolla tai sitten oikeasti jotain matkoja tulossa? Kertokaa ihmeessä! Olisi mukavaa lukea muiden mietteitä ja suunnitelmia.


PS: Muistathan, että blogin koti ja osoite muuttaa pian! Kerron muutosta lähempänä, joten pysykäähän kuulolla. :)


Saranda


Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi


FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN