25.1.2014

Kuule beibi me tavataan vielä


Oon ollut jossain kesähaaveissa muutaman päivän. Tekisi mieli laittaa korkeavyötäröiset farkkusortsit, ottaa mankka ja koripallo mukaan ja mennä tonne kentälle heittelemään koreja. Kuunnella Jukka Poikaa ja juoda tauoilla limonaadipullosta pillillä. Sellaisen lämpimän ilta-auringon hellässä huovassa.


Sääli, että mun reidet jäätyisi yhtä nopeasti kuin ne stereotkin. Tai että koko kenttä on lumikasan alla.




Mutta koska hetkessäkin pitää elää, tässä tämän aamuinen aamupala. Mysliä, tuoreita hedelmiä, kahvia ja jälkiruokana uusimpia naisten lehtiä. Kaukana pakkasista, mutta uuh, silti liian lähellä.


Mut hei kesä me tavataan vielä.


Saranda


// My breakfast from this morning. Summer, Im waiting for you.


14.1.2014

Kevyt maanantai-illan elokuva: My Name is Khan

Netflix on kamala. Siis vain siinä mielessä, että se pakottaa katsomaan iltamyöhään elokuvia, jotka saa mut (hyvin epärealisestisesti) haaveilemaan maailman parantamisesta.



Tällä kertaa vuorossa oli intialainen My Name is Khan (suom. Nimeni on Khan), joka ei ole mikään tyypillinen Bollywood  -luomus. Leffa kertoo asbergin oireyhtymän kanssa elävästä Rizvan Khanista, joka on muslimi ja menee naimisiin hindin naisen kanssa Yhdysvalloissa. 9/11:stä seurannut muslimivaltioihin kohdistuva viha ja uskonnollinen kaksijakoisuus muuttavat Khanin ja hänen perheensä elämän, ja siitä ne kyynelkanavat sitten aukeekin - eikä muuten sulkeudu lopputekstien jälkeenkään.


Voin luvata muuten, että pistää aivan varmasti jokaisen vähän funtsimaan maailmaa ja sen menoa. Mutta koska en ole syntynyt elokuvakriitikoksi, jätän arvosteluni lyhyeen vertaamalla My Name is Khania länsimaiden Forest Gumpiin. Paitsi, että tämä oli vielä parempi.


xx, Saranda.


1.1.2014

A Quick Hello




Tänään on ollut ihana nukkua pitkään ilman herätystä tai minkäänlaista juhlimisen jälkeistä oloa. Vedin korkeaintensiteettisen kotitreenin (Nike Training Clubin sovelluksella, suosittelen! Löytyy ainakin Play -kaupasta), jonka jälkeen olen linnottautunut lakanoiden väliin lukemaan tammikuun lehtiä ja nauttimaan aamiaista / lounasta / päivällistä, tai mitä tähän kellonaikaan nyt ylipäätään syödään.


Tänä vuonna haluan syödä puhtaasti, treenata kovaa ja käydä harjoittelu ja koulu kunnolla. Pitää treenipäiväkirjaa. Haluan kehittää yleissivistystä ja mennä kesäyliopistoon opiskelemaan kehitysmaantutkimusta. Tai kulttuuriantropologiaa. Miksei molempia. Säästää rahaa ja käyttää se sitten matkusteluun, kirjoihin ja hyvänlaatuisiin kahveihin.


Mua jännittää aivan kamalasti se, että kymmenenviikkoinen työharjoittelu alkaa jo muutaman päivän päästä. Mutta siitä lisää myöhemmin. Rentoa uuden vuoden päivää kaikille!


xx, Saranda.