21.3.2014

(Loimailijan) elävien kirjoissa


Selfiehän on niin paljon hyväksyttävämpi kun sen on ottanut oikealla kameralla... Kaulassani ei ole fritsu vaan katu-uskottava, bodarille ominainen tankojälki etukyykystä.


Hei arvatkaa mitä - tässä on ollut takana vähän pidempi päivitystauko, mutta siinä ajassa olen suorittanut harjoitteluni hyväksytysti loppuun, palauttanut siihen liittyvän laajan raportin ja siirtynyt pari tuntia sitten työelämästä LOMALLE. Tarkalleen 22 päivän sellaiselle, yeah. (Voisin vähätellä asiaa ja kuitata sanomalla kolme viikkoa, mutta 22 päivää on luonnollisesti täysin eri ja parempi asia.) Kouluunhan on palattava normaaliin rytmiin heti maanantaina, kahdellakin opintojaksolla, mutta mun lomamuudi pysyy luennon penkilläkin. Pidän siellä sitten vaikka lieriöhattua ja juon kookosvettä.



Herbalifen Formula 1 -pirtelö vadelmilla ja raakakaakaonibseillä. NAM.


Olen laatinut listankin mitä kaikkea teen näiden maagisten kahdenkymmenenkahden päivän aikana!


* Siivota kämppä kevätkuntoon, johon kuuluu mm. talvivaatteiden roudaaminen jonnekin, missä en niitä näe kun vasta marrraskuussa
* Lähteä ulkomaille, tarkemmin ihanaan Kosovoon ♥
* Opetella uusia hiuskampauksia
* Päivittää rokotukset (haha tällainen pikkuseikka)
* Kirjoittaa, paljon!
* Lenkkeillä, paljon!
* Joogata, paljon!
* Syödä jäätelöä, paaaaaaaljon.



Sneak peak mekosta, jonka laitan ystäväni häihin Kosovoon. Odotan häitä niiiiin paljon! Taistelen tälläkin kertaa morsiuskimpusta. Kaksi kertaa on lentänyt ihan liian läheltä. Alan jo ajattelemaan, että se on joku "pääset melkein naimisiin joskus" -merkki.


En tiedä kumpaa odotan enemmän - siivoaamista vai matkaa hahah. No vitsi vitsi. Siivoamista tietysti. Vai kenties sitä, että voin päästä taas kärryille Kaunareista? Juosta joka päivä kotiin duunin sijaan ja laittaa maikkari päälle! No vitsi tämäkin. Katsomo kun on paras keksintö.


(Kuitenkin vaan makaan kotona kaikki nämä päivät enkä saa mitään aikaseksi mutta hei, se on lomaa sekin.)



Tänään korkataan viikonloppu tyttöjen kanssa Bar 9:sissä! Pirteää viikonloppua, murut.


Saranda


EN: Too lazy to translate 'cause im on a vacatioooon.


4.3.2014

Voin siirtää vuoria!

Siinä vasta ajatus, jolla kannattaa herätä joka aamu.


Eilen ihailin eräiden pikkutyttöjen kärrynpyöriä, käsilläkävelyä ja kimppakuperkeikkoja. Sitä, kuinka rohkeasti ne heilui renkaissa ja hyppäsi trampoliinilla. Mun viimevuosien paras suoritus on ollut käsilläseisonta - seinää vastaan.



Parin kuukauden aikana, jolloin olen ollut työharjoittelussa lasten parissa, oon oikeasti miettinyt aikuisikää paljon. Ja sen kaksi inhottavinta skeidaa: kiire ja pelko. Jos haluaa saavuttaa jotakin niin siihen ole mukamas aikaa harjoitella, ja vaikka olisikin, ei sitä kuitenkaan uskaltaisi. Siinähän voi käydä vaikka mitä. Ollaan itsenäisiä ja vapaita tekemään mitä vain ja tyydytään niin vähään.


Olen itse hypännnyt benjin ja ollut liitovarjoilemasa meren yllä useita kertoja, ja bucket-listallani on ainakin hain kanssa uiskentelu, kuumailmapallo ja laskuvarjohyppy. Mutta entä ne arjen kaikki tavalliset asiat? Uskallus ostaa ne kauan himotut balleriinat palkkapäivänä sillä summalla, joka "pitäisi" laittaa säästöön. Kertoa komealle tuttavalle, että hän on, no komea. Ostaa äkkilähtö, kun sellaisen oikeasti tarvitsee. Irtisanoutua kurjasta työpaiksta.


Seisoa käsillä ilman seinää.



Siinä vasta prokkis. Herätä joka aamu vahvalla itsevarmuudella, että voi siirtää vaikka vuoria, jos niin tarpeeksi haluaa. Loukkaantumisia, takapakkia ja virheitä tulee joka tapauksessa. Ainakin ne on todiste siitä, että yrittää.


Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?


Saranda