7.12.2014

Suomessa asumisesta

Tämän tekstin piti ilmestyä jo eilen, mutta flunssaoireissani en edes muistanut että olin kirjoittanut tällaisen postauksen valmiiksi, haha. Better late than never.

Hyvää syntymäpäivää, Suomi! Yleissivistys on niin kohdallaan, että oli pakko laskea kuinka paljon tämä itsenäinen maa jalkojemme alla täyttääkään... Selkis, 97 siis.

Kerran metrossa kuulin yhden naisen sanovan puhelimeen: "Olin juoksemssa metroon, kun ovet olivat sulkeutumassa, eikä kukaan metron sisällä pitänyt ovia auki. Vaikka ne selvästi näki että olin tulossa sisään. Ei kyllä yhtään yllättävää. Onhan tää Suomi."

Onhan tää Suomi jäi kummittelemaan päähän, ja oon siitä asti usein punninnut mielessä suomalaisten auttavaisuutta. Ja tullut lähes joka kerta siihen päätökseen, että olen tuohtuneen mysteerinaisen kanssa eri mieltä. Suomalaiset ovat mun mielestä todella avuliasta kansaa. He eivät välttämättä huomioi toisia suurilla käsieleillä, tuntematonta niskaan taputtamalla tai heti rakkautta tunnustamalla, mutta he huomioivat silti.

Olen syntynyt, kasvanut, opiskellut ja työllistynyt Suomessa mutta en biologisten juurteni vuoksi pidä itseäni suomalaisena. Mutta onhan tää tosi hyvä paikka asua. Muun muassa rehellisten ihmisten, sanavapauden, erinomaisen iskelmän, ilmaisen ja laadukkaan koulutuksen, lakisääteisten lomien, lukemattomien saunojen, esikoulujen, upean luonnon ja toimivan sisälämmitysjärjestelmän vuoksi.

Tätä nykyä vielä senkin takia, että viikko sitten hieman jälkeenjäänyt edustajistomme otti askeleen eteenpäin ja äänesti enemmistöäänin tasapuolisen avioliitolain puolesta kaikille sukupuoleen katsomatta. Oon ylpeä meidän edustajista, onnellinen ystävieni puolesta ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ai että oli rakkaudentäyteinen perjantai.

Seuraavaksi toivoisin todella kovasti ainakin rajumpaa puuttumista koulukiusaamiseen, ennakkoluulottomimpia asenteita ulkomaalaisia kohtaan ja inhimillisimpiä oltavia yrittäjille. Ja valoa talvikuukausille, (dramaattisesti) kohotettua opintotukea ja levempää hymyä ihmisten kasvoille näin yleensä ottaen. Hehe. Niin ja palasen siitä toimivasta lämmityjärjestelmästä tännekin, täällä kämpässä on talvisin hiton kylmä!


Äiti usein pohtii ääneen (puoli;)vitsillä, minkälaista meidän elämä olisi jos vanhempani ennen meidän syntymää olisivat alunperin muuttaneet Saksaan tai Iso-Britanniaan. Molemmat hienoja maita. Molemmissa lämpimämpää. Molemmissa jo valmiiksi enemmän maahanmuuttajia. Molemmissa vaateliike Primark, ah. Vitsi asiat olisivat kyllä toisin. Silloin en olisi välttämättä koskaan saanut kokemaani hienoa lapsuutta, opetellut vuosien kiduttamisella rakastamaan saunaa, kehittänyt toleranssiani kylmiin sääolosuhteisiin tai tavannut poikaystävääni - joka ei muuten itsekään ole suomalainen. Ironista.

Ihanaa päivää itse kullekin, oli se sitten itsenäisyyspäivä, vapaapäivä tai ihan vain tavallinen lauantai.

Saranda
Ota yhteyttä: t
yhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

6.12.2014

Elonmerkkejä

Hei murut,

nyt jäi kiitollisuuskalenteri ja muutama muu isompikin velvollisuus välistä, kun tiistaina nousi kuume, kurkku turposi ja lihakset veltostuivat. Kipeänä arvostaa niitä elämän oikeasti merkitykselliä asioita, joten 3.12-6.12 olen hyvin, hyvin kiitollinen siitä, että olen muuten perusterve.


Olen myös sairaan (hehe) kiitollinen omasta perheestäni, joka pitää toisistaan aina huolta. Terveydenhoitajaksi valmistunut sisko, lähellä asuva äiti ja kärsivällinen poikaystävä vähintäänkin puolittavat kärsimyksiä.

Ja mitä tulee tähän kiitollisuuskalenteriin muuten, musta ei taida olla päivittelemään tänne joka päivä. Kirjoitan puhtaasti fiiliksen mukaan, ja koska päivittäin ei vältämättä ole fiilistä niin sitten ei ole postaustakaan.

Nyt keskityn juomaan jauhe-cappuchinoa, katsomaan MTV:tä ja ihailemaan lumityrskyä käpertyneenä lämpöiseen vilttiin. Kuullaan terveempänä. :)

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

2.12.2014

Brunssi x2 ja antamisen ilo

Eilen aloitin kiitollisuuskalenterin, jossa joka päivä jouluun asti kerron asioista, joista olen elämässä kiitollinen. Ai vitsi mua ottaa pannuun se, ettei se postaus koskaan ilmestynyt Bloglovinin feedille ainakaan mun tunnuksilla? Osaako joku muu Bloglovinia käyttävä kertoa näkyikö postaus omalla feedillä? Pieniä ja siltikin ärsyttäviä seikkoja, haha. Parempaa onnea tälle julkaisulle.


Viime viikonloppuna olin todella onnekas päästessäni syömään molempina päivinä home made brunssia. Tänään, 2.12, olen kiitollinen siis juurikin rakkaista ystävistä, myöhäisistä herätyksistä, vapaista päivistä ja erinomaisesta ruoasta.

Brunch numéro un päällä oli uusi musta kellohame Bik Bokista ja yksi lemppari neuleistani - mistä muualtakaan kuin Hietsun kirpparilta. Sunnuntaina oltiin astetta mukavimmissa puitteissa eli noustiin suoraan sängystä pöytään aamutakeissa. Aamutakki on kyllä heti Shazam -sovelluksen jälkeen paras keksintö maailmassa!




Viikonlopun jäljiltä olen myös erityisen kiitollinen antamisen ilosta. Tehtiin ystävällemme Minnalle synttärilahjaksi joulukalenteri, josta tuli oikeasti tosi hieno! En ole mikään ahkerin do it yourself mimmi (lue: jos rahalla saa, en tee itse), mutta tästä projektista mä innostuin. Mun mielestä joulukalenterin voi viedä ihan uusiin sfääreihin antamalla tällaisen lahjan läheiselleen vaikka maalis- tai elokuussa. Askarrella eri kokoisia tulitikunaskeja, taitella sinne kauniita sanoja ja piilottaa sisään pieniä lahjoja. Variaatioita on lukuisia. Tässä vielä toinen ja kolmaskin idea.


Lauantaina oli myös pikkusiskoni ja hänen poikaystävänsä tuparit/synttärit, jonne vietiin Punnitse ja Säästä -kassi. Keräsin töissä erilaisia sesonkiherkkuja miettien juuri näiden kahden juhlakalun mieltymyksiä (eli ei ainakaan liian terveellistä sapuskaa hehe). Mun mielestä tällaiset itsekoottavat lahjat on ihan parhaita, periaatteessa itse ei tarvitse tehdä paljookaan ja silti se on itsetehty lahja. Tiedättehän? Voit koota oman Punnari-kassin osoitteessa Eteläesplanadi 22, Helsinki.



Mukavaa tiistaita, muruset.


Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

1.12.2014

Kiitollisuuskalenterin ensimmäinen luukku



Joko saa innostua, hei? Joulukuun ensimmäinen päivä tarkoittaa virallista oikeutta joulufiilistelyyn, joka alkoi siis NYT. Tai oikeastaan jo eilen. Käytiin ihailemassa Aleksin valoja, juomassa kuumat kaakaot Starbucksin punaisista kupeista ja ihailemassa Stockan jouluosastoa. Voisin pitää koko joulukuun vaan lämpimiä villapaitoja (tämän ostin Lontoon Primarkista), korvata teen glögillä ja luupittaa Michael Bublén Christmas -levyä töissä. Tuotiin kaupungilta kotiin suklaata ja basilikapastaa, jota ajattelin valmistaa tänään.

Monet bloggajat ovat aloittaaneet tänään joulukalenterin, ja niin myös meitsikin ajatteli. Kiitollisuusjoulukalenterin. Sellaisen, että aion jokaisena päivänä 24.12 asti julkaista blogissa kuvan ja tarinan asiasta, josta olen elämässäni kiitollinen. Keskityn tänä vuonna siis lahjojen toivomisen sijaan miettimään mitä lahjoja elämässä mulla on jo valmiiksi. Näin vältyn turhasta materiasta ja perinteisen suklaakalenterin aiheuttamasta ylimääräisestä kilosta. ;)


Lukemattomien asioiden lisäksi tänään olen kiitollinen muun muuassa omasta järjestelmäkamerastani. Olen kironnut tätä kapistusta jo pitkään haaveillen paremmasta, mutta todellisuudessa tiedän että ongelma on tasan tarkkaan mussa. Ei ole löytynyt teknillisiä taitoja tai sen koommin innokkuutta tutustua kameran asetuksiin.


Joten sen sijaan, että toivoisin tänä jouluna uutta kameraakalustoa, olenkin kiitollinen jo nykyisestä, ja lupaan itselleni hyödyntää sitä paremmin. Tutustun manuaaliasetuksiin ihan toden teolla, käyn vaikka valokuvauskurssin ja rupean yksinkertaisesti valokuvaamaan enemmän.

Kiitollista uuden viikon ja kuukauden alkua, muruset.

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN