15.8.2015

Tästä oikeasti haluaisin kirjoittaa

Olen miettinyt viime aikoina paljon bloggaamista ja sitä, mitkä asiat rajoittavat minua kirjoittamasta tietyistä aiheista. Vaikka täältä haetaankin pääsääntöisesti hyvää mieltä, inspiraatiota arkeen ja silloin tällöin vinkkejä matkustamiseen ja pukeutumiseen, tahdon, että minuun voidaan samaistua vikoineenkin kaikkineen. Haluaisin antaa itsestäni enemmän irti. Ilman turhaa varomista.


Haluaisin kirjoittaa tänne silloinkin kun olen huonotuulinen ja niistäkin asioista, jotka tekevät minut huonotuuliseksi. Ja että pääsisitte kurkistamaan välillä toiseenkin versioon minusta, kuin vain siihen ahkeraan ja iloiseen. Olen luonteeltani oikeasti todella kärsimätön ja ankara itselleni. Osaan purkaa kiukkuani lahjakkaasti läheisilleni - näkisittepä mun ja Ferhatin videopuhelut nyt kun hän on reissussa. Pelkkää valittelua kaikista hommista, joita olen "joutunut" täällä hoitamaan, kun toinen kiltisti vain kuuntelee ja sanoo rakastavansa. Olen huono omaksumaan uusia asioita, aloitan uuden elämän kokoajan (tänään viimeksi) ja monina kertoina ihmettelen miksi väitän harrastavani lenkkeilyä, kun välillä on aamuja jolloin en jaksa juosta kaksikaan kilometriä putkeen.


Toisaalta haluaisin tilittää vain onnellisia asioita. Omaa perhettäni, joiden kanssa olemme läheisiä ja sitä, kuinka tiedän heidän olevan suurin siunaukseni. Parisuhdetta, jossa olen onnellisempi kuin mitä olisin koskaan voinut haaveillakaan. Höpistä kuinka suloisia vanhat ihmiset ovat ja kuinka söin viikon viidennen sushiaterian, koska se on vain niin hyvää. Haluaisin kirjoittaa paljon enemmän Kosovosta. Ja muista reissuista, vaikken edes matkusta enää kokoajan. Kertoa, kuinka mielettömän hyvin viihdyn työpaikallani vaikka pääsääntöisesti myyn pähkinöitä ja juttelen asiakkaiden kanssa superfoodeista. Ja superfoodeista! Niistäkin haluaisin kirjoittaa, vaikka netissä on miljoonia muita jotka tietävät niistä minua enemmän. Yhteiskunnallisista ongelmista, vaikka seuraankin politiikkaa nykyään vain laiskalla silmällä. Siitä, kuinka onnekas olen, että opiskelen ammattina auttamista ja ihmisten tukemista, vaikka tiedän että haluan tulevaisuuden uralta muutakin. Ja ystävistä... minulla on niin ihania ystäviä, joita tekisi mieli ylistää täällä joka kerran jälkeen kun heidät näen.


Tuntuu epämukavalta mennä ääripäihin. Hehkuttaminen vaikuttaa ylimieliseltä ja valittaminen kiittämättömältä. But then again, mitään uskomattoman hienoa ei olekaan tapahtunut siellä mukavuusalueella.

Saranda

Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

4 kommenttia:

  1. No noi onkin just asioita joista mä ainakin haluisinkin lukee. :) Joten anna palaa vaan. :)

    VastaaPoista
  2. Tiivistän ajatukseni yhteen sanaan: KIRJOITA :) vaikka tiedän hyvin itsekin ettei se ole niin helppoa. Avaan välistä bloggerin turhautuneena ja alan vuodattaa kaikkea mikä maailmassa on vikana, sitten tajuan etten voi tekstiäni julkaista kun se saattaa antaa väärän kuvan, pahoittaa jonkun mielen tai ihan oikeasti loukata jokakuta. Mutta jotta blogin kautta oikeasti voisi tutustua ihmiseen, on osattava näyttää ne kaikki puolet, mutta täytyy kuitenkin tarkistaa että tekee sen oikealla tavalla. Olen sitä mieltä että aiheiden ja yksityisyyden rajaaminen on bloggarin suurimpia haasteita. Oho mikä vuodatus tuli nyt tähän :D Hyvä että kirjoitit tän postauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hyvin osasit tiivistää tään, KIITOS! Oot kyllä ihan huippu... <3 Ja just toi että tekee sen oikealla tavalla. Ei ole niinkään väliä että -mistä- kirjoittaa kun katsoo -miten- siitä kirjoittaa. Kiitos tsemppaavasta kommentista!!

      Poista